torstai 29. lokakuuta 2015

Kaikki on pilalla

Olen tietoinen siitä, että lapsen elämän voi vanhempi pilata niin monin eri tavoin. Elämässäni ei ole ollut hirveästi infantteihin liittyviä kokemuksia, joten minulle tuli täytenä yllätyksenä, että asiat voi jopa myös ryssiä vauvan nukkuessa. Ajattelin että siinä kohtaa voisi edes hetkeksi hengähtää. Mutta ei. Lapsen päästä voi tulla littana, jos häntä esim. nukutetaan liiaksi samassa asennossa. Ei jumalauta.

Laitat vauvan nukkumaan aina samaan kohtaan sängyssä, etkä laita häntä nukkumaan eri päivinä eri päihin sänkyä. Virhe.

Et siirtele vauvan sänkyä ikinä. Virhe.

Kun asetat vauvan esimerkiksi lattialle, et ota huomioon miten hän pystyy seuraamaan huoneessa olevia tapahtumia riittävän monipuolisesti. Virhe.

Syötät vauvaa aina pidellen häntä samalla käsivarrella. Virhe.






Nyt ihan oikeesti kaikki respekti vanhemmille. Jos saatte vuosikausien projektin jälkeen tumpattua yhteiskuntaan nöyrän veronmaksajan välttäen epämuodostumia, olette onnistuneet.


13 kommenttia:

  1. Totta turiset. Näin kerran neuvolan ryhmätapaamisessa niin litteäpäisen lapsen, että sille olisi voinut laittaa laatikon hatuksi.

    Lukeeko tässä nyt rivien välissä, että Siivooja itse on hankkinut jälkikasvua? Lämpimät onnittelut, jos näin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo hankkinut. Se lienee onni kaikille kun en tätäkään asiaa pienokaisista tiennyt. :)

      Poista
  2. “They fuck you up, your mum and dad.
    They may not mean to, but they do.
    They fill you with the faults they had
    And add some extra, just for you.

    But they were fucked up in their turn
    By fools in old-style hats and coats,
    Who half the time were soppy-stern
    And half at one another's throats.

    Man hands on misery to man.
    It deepens like a coastal shelf.
    Get out as early as you can,
    And don't have any kids yourself.”
    ― Philip Larkin

    VastaaPoista
  3. Myös äidin kännykän käyttö lasta imettäessä pilaa lapsen ihan täysin. Omaki kakara on varmasti ihan pilalla, kun imetettäessä katsoin telkkaria, juuri sopivasti laitokselta päästyä alkoi olympialaiset, kohta olikin jääkiekon MM-kisat, sitten vielä kesällä Jalkapallon MM:t. Tokihan samaan aikaan usein myös selasin nettiä tai puhelinta...

    VastaaPoista
  4. Juu vanhemmuus on epäonnistumisten sarja. Ja ne alkavat jo suunnitteluvaiheessa kuule.

    VastaaPoista
  5. Ja ootahan kun otetaan huomioon vielä fyysisen kehityksen tukeminen! Laitat lapsen liian pehmeälle alustalle, niin ei pysty harjoittelemaan liikkumista ja asentoja. Pistät sitteriin niin ei pääse harjoittelemaan vartalon ojennusta. Laitat kantoliinaan niin tai näin niin aina on joku raaja tai selän asento epäoptimaalinen. Miten suurin osa lapsista kuitenkin kasvaa ihan terveeksi ja normaaliksi?

    VastaaPoista
  6. Keskenään ristiriitaisia kasvatusneuvoja lukiessani tulen aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että vanhemmat eivät voi estää lapsiaan saamasta traumoja. He voivat vain valita, mitkä traumat lapsilleen aiheuttavat. Traumoja saavat kuitenkin.

    VastaaPoista
  7. Ja minä kun luulin, että rutiinit ovat tärkeitä pikkulapselle. Missä on perusturvallisuuden tunne kun ei rassukka voi luottaa edes siihen, että oma tyyny ja sänky pysyy paikallaan...

    VastaaPoista
  8. Jahas. Perkule... kakarani ovat kyllä mottipäisiä, mutta muista syistä :D

    Vahemmuus on haasteellinen laji. Jälkikäteen ei ole mahdollista valittaa, joten näillä mennään. Oletettavasti murrosikäisten vahemmat yleensä säilyvät hengissä. Ainakin aikansa.

    Jos lastensuojelu olisi tiennyt, että kuopus nukkui tallin käytävällä päiväuniaan heti parin päivän ikäisestä ja esikoinen leikki hiekkalaatikkoleikkejä hevosen karsinassa samaan aikaan... olisi varmaankin ollut huostaanoton paikka. Se karsina ei varmaankaan ihan hygieeninen paikka ollut, vaikka sontakasat olinkin lapioinut pois.

    VastaaPoista
  9. Ja kaiken tämän (ja tuhannen muun tärkeän neuvon) päälle korostetaan, että lapsen kehitykselle on ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat eivät ole lainkaan huolissaan tai sressaantuneita. Pitää olla lämmin, kiireetön ja aito ote elämään ja lapsen kanssa olemiseen ja ottaa vaan ihan rennosti.

    VastaaPoista
  10. Juu kyllä se vaan on niin että mitä ikinä teet nii perseelleen menee! Aina jollain on jotain sanottavaa ! Äitiys on kyllä maailman vaikein laji! Kaikki saa oikeuden tulla neuvomaan ja pätemään :--D Toivotaan että tuosta omasta muksusta tulee ihan ihminen vaikka aamusin lastenohjelmia katsotaankin :--3

    VastaaPoista
  11. Minun takaraivo on litteä.. tajusin sen vasta kun 31-vuotiaana sain esikoisen ja minut perehdytettiin vauvan oikeaoppiseen nukuttamiseen. Harmittaa hirveästi, sillä litteästä takaraivosta olisin saanut loistavat lisätraumat teini-iän kriiseihin. Tämän ikäisenä ei enää jaksanut kehittää kriisiä.. todeta vaan, että oho kävipä p*sk* säkä.

    Minun missiona on tuottaa paljon pettymyksiä ja mahdollisimman vähän traumoja omille lapsilleni. Aika näyttää miten tällainen kasvatusmetodi toimii.. kannattaisiko varuilta aloittaa säästäminen lapsien teini-iän psykologikäynteihin jo tässä vaiheessa? Pitkä aika on paljon rahaa vai miten ne siellä pankissa aina sanovat..

    VastaaPoista
  12. No voi perhana, pelihän on jo menetetty kun Perikuntaa on ryhdytty ns. toimeenpanemaan :(
    Mitäpä siinä enää on menetettävää jos hiekkalaatikon asemasta leikkivät ratsastuskentän nurkassa tai maneesin kulmassa.

    Mutta hesarinlukurutiinistani pidin kiinni. Perikunta nukkui päiväunet aina kl. 13-15 koska äiti halusi sitä omaa aikaa, ja otti. Nih. Rutiinit ovat hyvästä, ainakin äideille :D

    Onneksi enää muutama vuosi kun ovat täysi-ikäsiä ja saavat ihan itse maksaa terapiansa.

    VastaaPoista