maanantai 27. tammikuuta 2014

Luolametsästysraportti

Ajeltiin eilen ranchille syömään isän valmistamaa lammaspaistia. Syönnin jälkeen juolahti mieleen lähteä pikaisesti piipahtamaan luolilla. Pikavisiitistä tulikin sitten semmonen liki seitsemän tunnin savotta.

Ensin käytiin vähän matkaa vanhalta kyläkoululta eteenpäin tarkistamassa, onko ketään kotona.









Ei ollunna. Vaihdettiin paikkaa, käytiin autiotalon perunakuopalla ja sielläkään ei ollut elon merkkejä. Kolmannella tärppäsi. Kuvasta näkyy että liikennöintiä on luolan suulla ollut.


Ei tarvinnut koiraa luolaan ohjailla, sinkki oli kirreellä välittömästi.


Noin tunnin kuluttua alkoi kupina luolassa vaimeta ja pientä huolta alkoi olla. Isäni oli käynyt luolalla toisen metsämiehen kanssa aiemmin ja olivat yhden kaivetun reiän merkinneet muistiin. Roudan läpi kun päästiin, paljastuivat kuoppaan jätetyt puunpalat, jotka oli suhteellisen helppo kaivella pois, jotta päästiin luolaverkostoon uudesta kohtaa kiinni.


Ei ollut kuitenkaan oikea kohta ja mitään ääntä ei luolasta tullut, jolla olisi voinut paikantaa taisteluparin. Kepillä kokeilemallakaan ei elukoita reitille sattunut.

Ilta alkoi pimetä ja siinä missä Rehtorilla oli luolassa kuumat oltavat, mehtämiehiä tai lähinnä mehtänaista alkoi hieman paleltaa muutaman tunnin oleskelun jälkeen. Tulet piti ihan väsätä.


Noin kolmen ja puolen tunnin taistelun jälkeen alkoi sitten viimein tapahtua. Saatiin äänien perusteella paikannettua taisteluareena tarkemmin. Puhkaistiin reikä koivun juurelle, jonne luolaverkosto kepillä ronkkimisen perusteella ulottui. 



Siellä alkoi sitten näkyä Rehtorin selkä. Siitä reiästä saatiin vedettyä kaksi supia ulos, mutta Rehtorille ei vielä riittänyt vaikka oli ihan väsyksissä. Vielä kolmatta meni hakemaan. Puolen tunnin jälkeen avomies tavoitti koiran takajalan yhdeltä aukolta ja tempaistiin koira pois. Sen verran pitkä urakka oli jo takana. Koira oli niin väsynyt ettei jaksanut kävellä autolle. Perseelleen tupsahti hankeen. Oli ihan oikea paikka timeoutille.

Jouduin itsekin kaivuuhommiin yhessä vaiheessa, joten pääsen hanskakauppaan. Ei ihan pakasta vedetyn näköiset nahkarukkaset enää.


Ranchille päästyämme vietiin Rehtori suihkuun ja annettiin sille kompensaatioksi tästä iso lautasellinen lammaspaistia. Sitten peittelin sohvalle itsensä kammenneen koiran erilaisilla vilteillä ja siihen se sitten uuvahti loppuillaksi kunnes koitti kotimatkan aika.



Minimaalisilla vammoilla suuri saalis. On se Rehtori hyvä poika.

Note to self: seuraavan kerran kannattaa ennen metsälle lähtöä tarkastaa, että tutkapanta on juuri oikean erärepun taskussa. Helepottaa urakkaa kummasti. 


25 kommenttia:

  1. Hyvä Rehtori, hienosti hoijjit homman, apulaistes kanssa... Ihan sitä ittelläki mettäveret kuumeni senverran, että piti kaapilla käydä 'ystäviä' kattomassa ja paijjaamassa.

    VastaaPoista
  2. Siis mitä, syödäänkö supikoiriakin? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syödää niitä, meillä ainaskii...meinaan toi koira. ;D

      Poista
    2. Kylllä nyt kelpaa,ottaa juhlapäivänä supipaisti pakkasesta tai vuolaista makoisa supikäristys, varmasti maistuu! :D
      -Pientilallinen-

      Poista
  3. Hui kauhistus, ei olis minun hermo pitänyt noin pitkään ootella jos koirariepu olis maan alla. Ilmeisesti en ymmärrä yhtään tämän luolametsästyksen päälle.

    VastaaPoista
  4. Voi Rehtoria...taitaa tuo metsästysvaisto mennä kaikkien muiden asioiden edelle. Eihän sitä itsekään aina oikein tajua väsymistään kun on hyvä draivi päällä. Mukavaa viikkoa sulle ja Rehtorille!

    VastaaPoista
  5. Oi mikä Rehtori! :) Minkäs rotuinen tuo luolametsästäjä on? Itse olen tutustunut supien metsästykseen vain loukkujen avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksanmetsästysterrieri, tarkempi rotukuvaus täällä:

      http://not-the-life-i-ordered.blogspot.fi/2013/05/rotumaaritelma-saksanmetsastysterrieri.html

      :)

      Poista
    2. Jaa, vaikka koiraihmisiä olenkin (eli luulen tunnistavani kaikki rodut :D), niin enpä tuota tunnistanut. Olisin luullut niillä olevan pidempi karva, Rehtori näyttää niin silkoiselta :)

      Aivan mainio tuo tekemäsi rotukuvaus. Ehkä pitäisi joskus tehdä meidän pehkosta vastaava... :)

      Poista
    3. Sakuja löytyy sekä sileä- että karkeakarvaisena versiona. Se hämää monia.

      Poista
  6. Olipa hurja seikkailu. Kyllä on Rehtori aika poika!

    VastaaPoista
  7. Kauhia ku luin tätä että onko kyseessä ollu teidän Rexi kuka oli jääny koloseen kiinni ja kuollu sinne.. Onneksi ei!! Äänekoskella oli moinen kauheus sattunu :(

    VastaaPoista
  8. Tulipa tuosta tarinasta mieleen ikävämpi luolametsästystapahtuma tästä lähikulmilta muutaman vuoden takaa. Luolan suuaukolla oli passissa laajalti hätähousuksi tiedetty pistoolimies. Ensimmäinen vilahdus suuaukolla ja laukaus. Olikin koira tulossa ekana luolasta :(
    Tarinan opetuksena muutenkin hyvä ja turvallisuutta lisäävä periaate metsästyksessä: tunnista laji ensin, ammu vasta sitten. Toki tuollainen tilanne on todella nopea, mutta silti.
    -Pientilallinen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasi meidän edelliseltä koiralta lähteä henki eräällä reissulla samalla tavalla. Ensin tuli kyllä luolasta supi, mutta koira tuli heti perässä. Osui onneksi supiin.

      Poista
    2. Kun täällä on tapana raportoida appiukkojen edesottamuksista, tuli mieleen tapahtuma liittyen ammuttavan kohteen tunnistamisen tärkeyteen. Appiukko oli iltahämärissä, jo melkein pimeällä, palaamassa hirvipassista ja huomannut suon laitaa lähes häntä kohti kävelevän hirven. Hän oli seurannut hirven lähestymistä valmistautuen jo kaatoon.
      Lajitunnistus joutui uudelleenarvioitavaksi, kun "hirvi" oli raapaissut tulitikun ja sytyttänyt tupakan. :D
      -PT-

      Poista
  9. Oho, en ole edes tiennyt, että supikoiria metsästetään (mitä niistä saadaan?). Ja tuo koirarotu oli myös minulle ihan vieras. Onko supikoirallekin joku metsästysaika, kuten sorsille, hirville yms, näin talvisinko niitä vain pyyydystetään? Kiehtova ihan uusi aihe minulle. En ole koskaan nähnyt supikoiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä löytyy hyvät perustiedot supikoirista:
      http://www.metsastajaliitto.fi/?q=node/240

      Poista
  10. Joo tää on just tätä: "Minäpä käväsen pikaisesti kattoon onko ikimettässä jälkiä, mulla menee varmaan noin tunti". Sitten 5 tuntia myöhemmin "niin voitteko tulla hakeen, täällä oli tilanne päällä..". Mutta parempi tietysti noin, kuin että sen viiden tai seitsemän tunnin jälkeen tulla tyhjin käsin takasin.

    VastaaPoista
  11. Tärkein osuus puuttui tarinasta. Joko rehtori on oksentanut ja / tai ripuloinut supikarvaa ja lammaspaistia ympäri kämppää? Reipas reksi! Aikamoinen esimerkki siitä, että kyllä koirankin saa väsytettyä. Näytän tämän jatkossa kaikille jotka valittaa ettei saa koirasta mehuja millään irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo levitelly eritteitä ympäri kämppää, lähinnä on nukkunut ja syönyt. Kyllä yleensä joitakin päiviä kestää palautuminen.

      Poista
  12. tuo on NIIN jännää puuhaa..onnex oli loppu hyvin kaikki hyvin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. saakeli kun repsein tuolle alkupään kommentille, että syödäänkö supikoiriaki??heeheehee..sorry :(

      Poista
  13. Hittolainen, supistahan sinä saat tehtyä uudet karvarukkaset. Hyvä Rehtori!

    VastaaPoista
  14. Ei teillä tullut sitten mieleen soittaa paikalle palokuntaa ja raportoida Iltalehdelle: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020918024814_uu.shtml
    Lieköhän ollut edes pannasta jumissa, neljä tuntiahan on ihan normiaika jumuta luolassa.
    -PT-

    VastaaPoista