torstai 18. lokakuuta 2012

Opetuksia perheellisille

Mikään ei ole niin nautinnollista kuin neuvoa lapsettomana ihmisenä lapsellisia ihmisiä. Minulla on nimittäin ihan joka tilanteeseen ja ongelmaan sataprosenttisen varma ja kokeilematon neuvo valmiina.

Tässä lista tyypillisistä lapsiperheen ongelmista ratkaisuineen vapaasti hyödynnettäväksi:

1.       Lapsi ei syö kunnon ruokaa

Herkut pois. Nälkä tulee kyllä jossain vaiheessa. (Muista syödä oma pre-dinner suklaapatukkasi jemmassa esim. WC-tiloissa tai pyykkihuoneessa, jonne ei varmasti kukaan sinua seuraa kotiaskareiden pelossa)

 

2.       Lapsi sotkee

Laita siivoamaan jäljet. Äiti ei ole hotelli, jonka respa on 24 h vuorokaudessa auki. Anna armoa itsellesi, vaadi joskus muilta vähän ”enemmän” eli pyydä tekemään kotihommia, joihin normaaliälyinen ja terveraajainen lapsi varmasti pystyy. Tietääkseni kukaan alle kouluikäinen ei ole kuollut siihen, että joutuu esim. viemään roskat roskiin. Säännöt koskevat myös miestä joka raskaan työpäivän jälkeen istahtaa komentosillalle (tunnetaan myös kansanomaisella nimellä sohva).

 

3.       Lapsi kampeaa sänkyysi joka yö

Palauta lapsi sänkyyn. Lapsen voi viedä välillä omaan sänkyynsä myös miehesi (terveet raajat jne.).

 

4.       Lapsi lyö toisia hoidossa tai tekee jotain muuta älykästä

On pakko tuntua jossain, jos tekee väärin. Karkkipäivä on hänen osaltaan täten peruttu tai esim. uimahallireissu jää välistä. Lässytys ei auta, väärin tekemisen pitää kirpaista. Rangaistusta kutsutaan rangaistukseksi ihan syystä.

 

5.       Älä kerjää verta nenästäsi

Älä koskaan, siis koskaan, erehdy kehumaan tuttavallesi miten sosiaalinen, miellyttävä ja fiksu lapsesi on. Sinetöit nimittäin samalla kohtalosi - lapsesi heittää satavarmasti kyläreissulla parit tantrumit ja vähintään piirtää seinään ja vetää leikkikaveria käkättimeen.

13 kommenttia:

  1. Kohtaan yksi on todettava, että kyllä - nälkä tulee jossain vaiheessa. Kokemuksen mukaan tuossa noin klo 04:30-05 aamulla, jos edellisenä päivänä ei ole ruoka maittanut.

    VastaaPoista
  2. Mielipiteitä kirvoittava aihe :) Kannanpa korteni kekoon: Empiiristen kokeilujen perusteella voin todeta, että lasten kasvatuksessa (vrt. kohdat 1-5) voidaan hyvällä menestyksellä soveltaa koirapsykologiaa. Perusidea on yksinkertainen: aikuinen on laumanjohtaja eli pomo, lapset ovat lauman jäseniä, määräysjärjestyksessä alemmassa asemassa, ja siten tottelevat laumanjohtajaa. Havaintojeni perusteella useat lapsilauman ongelmat johtuvatkin juuri johtajuusongelmasta eli siitä, että isä/äiti/molemmat ovat menettäneet johtajuuden riiviöilleen. Johtajuuden palauttamista voi kokeilla esimerkiksi rajoittamalla vaihtoehtojen joukkoa (vrt. sotkeminen, vanhempien sänkyyn tuleminen), selkeyttämällä käskyjä (esimerkiksi ei tarkoittaa aina ei; käsky on sisällöltään aina sama, ajasta ja paikasta riippumatta) ja tarvittaessa käyttämällä lieviä pakotteita (hauskuus, kuten ruokapöydässä pelleily, voidaan tehdä epämiellyttäväksi esimerkiksi laumasta eristämisen keinoin). Hyviä lastenkin kasvatuksessa sovellettavia koirankoulutusoppaita on kirjastot pullollaan. Lukeminen kannattaa aina, erityisesti tämän kaks-plus pullamössö-sukupolven aikana.

    VastaaPoista
  3. Mä niin allekirjoitan noi kaikki!

    VastaaPoista
  4. Ei liity kyseiseen tekstiin mitenkaan, mutta lukaisimpa just tan blogin tassa tyopaivan ohessa joutessani. Pakko sanoo, etta ehka paras (???) blogi mihin olen elaessani tormannyt. Kokemukseni ei ehka ole laaja, mut onhan taa nyt HAUSKA! Tyopaivaa tosin olis viela useampi tunti jaljella, pituutta oisin viela kaivannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla linjoilla olen: hauskin blogi jota olen lukenut!

      Poista
    2. Mukava kuulla, että elämäni dokumentointi miellyttää teitä :) Kiitokset kannustuksesta!

      Poista
    3. Huoh! Minäkin eksyin jostakin piilon vierestä tänne. Ensin olin jo napata rastia, mutta kärsivällisyys palkittiin... tai voiko sitä nyt niin palkinnoksi sanoa jos kuoli nauruun. Niin, että terveisiä tuonpuoleisesta :) Vastuu oli lukijalla.

      Poista
  5. Täysin samaa mieltä!

    Olikohan lokakuussa ilmassa jotain outoja pienhiukkasia, jotka sai meille ei-lapsellisille aikaan kiihkeän tarpeen antaa lastenkasvatusvinkkejä...? Kirjoitin nimittäin aiheesta omaan blogiini myös lokakuussa! Friikkiä? :D

    Lapselliset tuttuni eivät kylläkään nielleet ohjeitani täysin mutisematta, mutta se johtuu aika itsestäänselvästi vain siitä, että niiden arvostelukyky on heikentynyt koska niiden muksut mesoaa ja sotkee kaikki päivät ja kyhjää kainalossa yöt.

    VastaaPoista
  6. Mulla on kaksi lasta ja allekirjoitan sekä Vuoden siivoojan neuvot että koirankoulutusoppan ohjeet.

    VastaaPoista
  7. Vitsit, nyt nää on luettu kaikki, loppu kesken.. Kirjoita äkkiä lissää! :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä blogista! En kerennyt yhdeltä istumalta lukemaan läpi, mutta hymy on huulilla jatkuvasti.
    Tämän tekstin kohdalla allekirjoitan ehdottomasti kohdan 1. ja sen pre-dinner suklaapatukan tms. Nykyään haukansilmäiset kohta 2-ja 3vuotiaat jälkeläiseni vaistoavat jo nurkan takaa jos yritän verensokerin romahtaessa elvyttää itseni sillä suklaapatukalla ja sitten ruokkia lapset oikealla ruualla. Siksi ne patukat on vessassa, tai äidin laukussa, ja laukku vaikka alakerrassa. "oottakaa lapset ihan hetki, äiti käy laittamassa pesukoneen päälle, sitten saatte ruokaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sulla kyllä tarkkasilmäisiä pirulaisia kun noin nuorella iällä jo oivaltavat :D

      Poista